Ekumeeninen vatsalääke
Taitaa olla niin, että vaikka vuodet vaihtuvat, mökinakkojen askareet pysyvät samantyyppisinä. Päivä alkaa kotieläimistä huolehtimisella. Tänä aamuna akka nousi ripeästi vuoteestaan varttia vaille kuusi päästääkseen kissan ulos. Varttia vaille seitsemän akka nousi uudelleen päästääkseen kissan sisälle. Varttia vaille yhdeksän kissa halusi jälleen ulos, ja mitä tekikään akka? No nousi tietysti jälleen vuoteestaan ja niin edelleen.
Mutta eivät eläinhuolet tähän loppuneet. Tipuliinit olivat syöneet eväänsä loppuun, ja kiireesti piti juoksuttaa uutta mässyä tilalle. Tässä vaiheessa paljastui lintusten röyhkeys. Hyväkkäät olivat siivonneet huolellisesti pois kuoritut kauranjyvät ja syöneet pelkästään murskatut auringonkukan siemenet. Jyvät lepäävät nyt maassa odottamassa muita syömäreitä. Toivottavasti nälkäiset ovat muita lintuja, ääritapauksessa peuroja tai kauriita. Mitään pieniä nelijalkaisia hännällisiä vipeltäjiä en mielelläni haluaisi nurkkiini.
Mistä sainkin aasinsillan seuraavaan eläimelliseen askareeseen: poistin sisätiloihin eksyneen hiiren loukusta. En tee tätä puuhaa mielelläni. Tosin meillä on alatuvan isännän kanssa kisa pyydystämistämme hiiristä. Hän sai sunnuntaina seitsemännen saaliinsa, minulla tänäinen oli kuudes. Tänä syksynä. En enää juuri kuule hiirien rapinaa nurkissa tai vintissä. Onneksi minulla on oivallinen kissani Inkeri, joka toimii korvinani. Se kyllä kertoo, milloin on aika tarkistaa sadin.
Akka on ollut muutenkin aikamoisen vilkkaalla päällä viime aikoina. Viikko sitten infottiin talon (ei tämän mäkituvan) tulevasta putki- ja sähköremontista. Ymmärsin infosta sen verran, että kustannusarvio on noussut ilkeästi sitten edellisen infon kaksi vuotta sitten. Seiniä ei myöskään tarvitse roilottaa. Ajattelin, että hmmm hmmm, onpa hyvä, että seiniä ei tarvitse roilottaa. Roilottaminen kuulostaa jo sanana ikävältä, mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan. Isännöitsijän pinna vaikuttaa ihan yhtä lyhyeltä kuin ennenkin. Niihin johtoihin tuskin mikään remontti vaikuttaisi. Vaikka roilotettaisiinkin.
Perjantaina suunnattiin kohti Lammia. Menimme pyhiinvaeltajaystäväni Tarjan kanssa kurssille, jolla kerrottiin naispyhistä. Kurssin anti oli erinomainen. Taisi suurin osa kurssilaisista, joita oli ilahduttavan runsaasti, olla samaa mieltä. Yhden päivän kurssi, tiukkanakin, tuntui miellyttävän monia. Minä olin tyytyväinen, että menimme jo edellisenä iltana. Pääsimme palveluksiinkin ja saimme nukkua kunnolla alarivitalossa. Ei tosin siinä samassa huushollissa, missä olimme Inkun kanssa pari vuotta sitten kokonaisen kuukauden.
Kun tulin myöhään lauantai-iltana kotiin, vastassa oli lämmin tupa. Siunattu ilmalämpöpumppu! Lämmin oli myös kissani Inkerin vastaanotto. Oli kiva tulla kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti