Vuodet eivät ole veljeksiä, tiesivät jo kaukaiset esi-isämme. He sanoivat myös, että kevät keikkuen tulevi. Olen ymmärtänyt sen niin, että tässä viitataan vaihteleviin säihin. Muutama vuosi sitten luin kirjan, olisikohan ollut Juha Siltalan, jossa tämä sanonta sai ihan uuden sisällön. Kirjoittaja sanoi, että ei tässä sääilmiöitä tarkoitettu. Kysymys oli siitä, että kevään vihdoin tullessa talvikaudeksi varatut ruokavarastot olivat lopussa. Ihmiset nälkiintyivät. Keikkumisella ei tarkoitettu jänniä vaihteluita räntäsateen ja auringonpaisteen välillä, vaan ihmiset hoippuivat nälän heikentäminä. Suurimman osan ajasta he makasivat paikoillaan. Nälkä käskee olemaan paikoillaan; kaloreita pitää säästääsäästääsäästää, ei kuluttaa. Talven yli hengissä säilyneet kotieläimet olivat yhtä huonossa tai vielä huonommassa kunnossa. Kun silmuja alkoi tulla ja ruoho kasvaa, oli jotain syötävää. Ihmisille ja eläimille.
Kissallani Inkerillä ja minulla on ruoka riittänyt, kiitos pohjoismaisen hyvinvointivaltio Suomen. Inkulle ei tosin ruoka ole maistunut. Se onkin hyvin hoikassa kunnossa.Näillä nurkilla liikkuvat kaksi muuta kissaa ovat kaksi kertaa sitä suurempia. Pelkään, että Inkun osa tappelussa niiden kanssa on kuin hiiren, jota läimitään ja pyöritellään ilmassa.
Jouduin luopumaan vanhasta palvelijasta (jonka ylläpitäminen tosin tuli aika kalliiksi) Pösöstä. Yllättävän äkkiä pääsin yli murheestani. Esine taitaa sittenkin olla aina vain esine. Vajaan viikon kuluttua sippasi tietokone. Olen pelännyt, mikä on kolmas vastoinkäyminen. Ei sellaisella olisi niin väliä, tosin.
Suvun nuoriso-osasto on ollut paikalla täyttäen tontin tarmollaan. Sitä on mukava seurata suu maireassa hymyssä, kun ympärillä tapahtuu, siitä saa jännää mielihyvää. Mikäs on ollut seuratessa, kun ilma on ollut kuin morsian. Koivut ovat räjähtäneet hiirenkorville ja siitä isommiksikin, valaistus on muuttunut vihreän mukana, mutta kroppa ei ole oikein mukautunut lämpötilan nousuun. Iltaisin palelen vietävästi, sama tuntuu vaivaavan Inkkua. Ja punkit ovat tulleet. En jää tätä kirjoitusta muokkaamaan, koska on rynnättävä apteekkiin ostamaan Inkulle punkkivalelulientä niskaan. Yleensä punkkeja ei tule turkillekaan niin paljon, kun kissuli on myrkytetty. Tästä seuraa, että myös akka varjeltuu ainakin joiltakin verenimijöiltä.
Inkerin ystäviltä pyydän anteeksi. Kuva ei ole kaksinen. Uuden läppärin myötä moni asia muuttuu. Esimerkiksi kuvankäsittely ei toimi niin kuin haluaisi.
