Powered By Blogger

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

YHTEISÖKISSA

 






Akka ja kissa asuvat nyt yhteisössä. Akka päätti lähteä liikkeelle omasta hyvästä kodista ja suunnata kohti tuntematonta. Kissalta akka ei tietenkään kysynyt mitään. Huutava vääryys, selvä se. Viime sunnuntaina, viikko sitten, akka sulloi kissan koppaan ja sitoi kopan tiukasti turvavyöllä kiinni pelkääjänpaikalle. Ja kyllä kissa pelkäsikin! Välillä raasu nousi puoliksi istumaan ja läähätti suu auki. Joskus Liedon tienoilla matkanteko helpottui vähän, ja Forssan jälkeen Inkku malttoi olla makuullakin.
    Matkaan kului yhden pysähdyksen taktiikalla kolme ja puoli tuntia. Vielä silloinkaan Inkku ei päässyt pois autosta. Auto ei kuitenkaan liikkunut minnekään, ja kissuli malttoi jo nukkuakin.

 




     Maanantaiaamuna kello neljältä Inkku halusi ulos. Minua oli kuitenkin varoitettu tiukasti ystävien ja sukulaisten taholta, että en saa päästää Inkkua ulos. Yritin siis tukkia korvani Inkun valittavalta nau´unnalta. Ei ollut vahaa, mitä olisin korviini tunkenut (Odysseuksella oli, aikoinaan), mutta Inkku pysyi sisällä.
    Tänä aamuna Inkku ei enää tahtonut ulos. Kai se on lannistunut. Nukuttiin pitkään, aina siihen saakka, kun naapuri tuli soittamaan ovikelloa. Hän kertoi, että tänään vaihdetaan meille vessanpytty. Kun tässä olen naputellut, pari kätevää miestä on pytyn vaihtanut. Inkkua en ole nähnyt pitkään aikaan. Se raasu on mennyt jonnekin piiloon. Juuri kun alkoi helpottaa!   

 

                Jospas pääsis puuhun!


    Mutta sitten retorinen kysymys: missä me olemme?

    Emme suinkaan tulleet mihinkään tuntemattomaan, niin kuin akka tuolla ylempänä väitti. Inkku tuli tuntemattomaan, se on kyllä totta. Akka tuli paikkaan, jossa on ollut jo monta kertaa vuosien aikana. Me olemme Panagiassa, Lammilla, joka puolestaan on nykyisin Hämeenlinnaa. Tämä on ortodoksinen yhteisö, josta saattaa joskus tulla luostari. Ehkäpä kerron näistä jutuista joskus enemmän.
    Ja ei; me emme jää tänne asumaan. Elämme täällä muutaman syksyisen viikon ja palaamme sitten maailmaan.

   


     Mutta tämä ensimmäinen viikko on sujunut mukavasti. Olen viihtynyt oikein hyvin. Inkku vaatii kaiken aikaa leikkimään kanssaan; koko sen vähän ajan, jonka olen ehtinyt sen kanssa olla tässä luksuskeljassa. Onneksi otin Inkun lempileikkikalun, tunnelin mukaan. Pihlajasta nappasin marjaisan oksan. Se käy kissaongesta.

               

                 Tassu on sentään pysähtynyt, vaikka muu kissa on hurjassa liikkeessä.