Seisoin eilen kaupan makeishyllyn tuntumassa. Takana oli raskas ostosreissu; näin syksyn lähetessä ja edetessä on mökinakan varauduttava ankaraan talveen. Kolmesta kaupasta olin ostanut koe-eriä kissanruokaa. Sitä yhtä, jota Inkku syö, ei löytynyt mistään.
No, siinä seisoskellessani aloin tuntea äkillistä heikkoutta, suorastaan huonovointisuutta. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tempaista laajasta tarjonnasta jotakin lääkitsevää. Monen monituista kertaa olen harmitellut sitä, kuinka nuoruuteni ihanat täytesuklaat ovat häipyneet jonnekin, jääneet vain muistoiksi. Ei ole Ruusu-suklaata, eikä niitä Hellaksen levyjä, joiden täytteenä oli ainakin ananasta ja banaania. Kun sitten huomasin ulkoisesti vaatimattoman pötkön, jonka sisällä näytti olevan suklaan ohella ananasta, kaappasin sen oitis kärryihini perunoitten ja porkkanoitten seuraksi.
Unohdin saman tien huonovointisuuteni ja suuntasin seuraavaan kauppaan. Ja sitten kotiin. Hoksasin suklaaostokseni, ja nyt oli aikaa tutkia sitä tarkemmin. Tehdas oli Leader. Patukan nimi oli outo: Zircca. Cocoaa näytti olevan 70%. Totesin, että tämä näytti olevan sitä terveellistä suklaata. Se oli myös gluten free. Mikä mielenkiintoisinta, mukana näytti olevan 14 kappaletta crickets. Kriketistä olen joskus kuullut, mutta tässä kääreessä kriketin viereen oli hahmoteltu jonkinmoiselta heinäsirkalta näyttävä hahmo.
Repäisin kääreen auki. Taitoin palan. Siihen tarvittiin voimia. Tuote oli kivikovaa, mikään ihana kookoksella maustettu ananashillo ei valunut suuhuni. Suklaa oli kitkerää, kookosta ei havainnut kuin epämääräisen homeenkaltaisena läikkänä, ananasta en tuntenut. Ja kaiken keskellä pistävä outo maku.
Söin patukan.
Heinäsirkat kuuluvat kesään. Viimeisenä vanhenevaan korvaan kuuluvat hepokatit. Sitten ei mitään. Jää vain kaipaus. Mitä tilalle? No syö ne sirkat pois, kun ne eivät enää pysty täydentämään kesäiltaasi!
Arvata saattaa, että on huono omatunto. Äitini on kertonut, että vanhan Norrtorpan totossa eli kotisirkka. Sitä tultiin kuuntelemaan kauempaakin. Ja nyt minä söin niitä 14. 14 kotisirkkaa!
Inkku tuli sentään ajoissa illalla kotiin lohduttamaan. Harjasin sen turkista kymmenkunta punkkia. Kannattaa olla varovainen. Kohta ne tunkevat suklaaseen punkkejakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti