Terve teille!

Tervepä terve!
Ajan hammas on purra rouskutellut palasiksi erinäisiä kuun kiertoja sitten viime tapaamisen. Kurkkasin, kun ensin olin tämän blogini yleensä löytänyt, että olin viimeksi kirjoitellut melkoisessa kaasussa, siis kirjaimellisesti hiilimonoksidissa. Siitä selvisin, samoin talvesta ja hellekesästä. Sukututkimuksesta pidin parin kolmen kuukauden tauon, mitä nyt maksoin erinäisiä jäsenmaksuja niin Helsinkiin, Saloon kuin Israeliinkin. Tauon aikana pelasin pasianssia, tunnista toiseen. Selvää sijaistoimintaa, eräänlaista pasianssia se sukututkimuskin on, tai palapeliä. Kun kortit ja palat napsahtavat siististi paikoilleen, tuntuu kivalta.

Milli-kissan kanssa leikkimässä.


Helteen myötä oli mukavaa taas tutkiskella MyHeritagen mätsejä. Pyrin pitämään tämän mökin lämpötilan siedettävänä. Päivät yritin olla mahdollisimman liikkumatta sormia lukuunottamatta, jotka siis verkalleen hortoilivat näppiksen yllä. Reippaaseen nauruun purskahdin, kun tajusin olevani itseni viides serkku isänisän puolelta. Isänäidin puolelta olen taas isäni viides serkku. Sukulaismies epäilemättä nautti tilanteesta, hölmönä kun sen hänelle paljastin; kommentoi jotain serkusten välisistä avioliitoista. Kerroin täälläkin muinoin, miten luennoin kovalla äänellä ystävälleni uimahallin pukuhuoneen erinomaisessa kaiussa, miten nimen omaan savolaiset ovat sisäsiittoisia. Olen joutunut sen jälkeen monta kertaa vastakkain tämän jutun kanssa. Äidin puolelta löytyy myös keskenään monenasteisia serkkuja. Yksi juttu on vielä selvittämättä. Jossain seitsemännen polven kohdalla on muuan Erik Johansson Nauvosta, joka on suoran esiäitini toinen mies. Hän on myös jonkinasteinen serkkuni. Luultavasti aivoni nyrjähtävät lopullisesti, ennen kuin selvitän tämän sotkun itselleni Erikin ynnä Erikin lasten osalta.

Näkyykö vihollisia? (Kuvaaminenkin on jäänyt, mikä kyllä näkyy näissäkin kuvissa. Tässä kuitenkin Inkku nykyisessä habituksessaan.)


Olen tietoinen siitä, että mahdollinen lukija on jo epätoivon partaalla. Mitä akka jaarittelee itsestään ja vain itsestään? Mitä kuuluu päähenkilölle, kissa Inkerille?
Inkeri nukkuu tällä hetkellä vintissä. Se on melkoisen laiha, mutta viimeinkin on löytynyt märkäruoka, jota se suostuu syömään: tonnikalaa ja katkarapua hyytelössä. Paketissa on neljä pussia, kaksi tätä hyvää ruokaa ja kaksi pussia pahaa, tonnikalaa ja surimia (hyytelössä), jota Inkku ei suostu syömään. Pitäisi löytyä kissa, jonka mieltymykset olisivat päinvastaiset. Silloin voisi perustaa kissanruokakombinaatin.

Kaikki hyvin! Voi keskittyä juomiseen.


Viime vuosi oli helppoa aikaa, kun Inkerin viholliskissat muuttivat pois. Nyt taas on ilmestynyt kaksi paholaiskissaa, jotka tunkevat tontille, röyhkeämpi jopa sisälle Inkun rappusia myöten. Ne rääkkäävät kissuliparkaa, jonka toinen korvalehti on nyt raapaleella. Inkku on hirmuisen säikky, kavahtaa jokaista risahdusta sisälläkin, eikä rentoudu edes harjaamisen ajaksi. Naapurit ovat kertoneet, että Inkkua ei juuri näy. Se siis pysyttelee täällä mökin ympäristössä ja nukkuu päiväunensa (eilen 8 tuntia) vintissä.