Powered By Blogger

lauantai 26. marraskuuta 2016

Eliittiä





Marraskuu ja 26. päivä.
Siinä sitä on lähtökohtaa. Aurinko paistaa. Taivas on pastellinsininen, meri vähän tummemmansininen.

Meillä Inkerin kanssa ei tosin ole kaamosmasennusta, ja siitä ainakin minä olen kiitollinen. Minulla ei ollut kaamosmasennusta nuorna opiskelijanaisna. Eikä vanhana eläkeläisakkanakaan ole. Muuten on ollut aina. Jaa-a. Mikähän johtopäätös tästä olisi tehtävissä? Työ, palkkatyö, tuo mukanaan kaiken maailman ikäviä juttuja. Tietysti se myös jo nimensä mukaisesti tuo mukanaan palkkaa eli rahaa. Palkkaa akka tarvitsi toteuttaakseen elämäntehtäväänsä eli maksaakseen erilaisia lainoja takaisin pankille. Ensin opintolainaa, sitten asuntolainaa, välillä kulutusluottoa, joka oli otettava selvitäkseni hengissä opintovapaalla ja vuorotteluvapaalla. Lopuksi vielä autolainaakin, herra paratkoon. Ja sitten tietysti, vaihtelun vuoksi, vapaa-ajanasunnon remonttilainaa, remonttilainaa, remonttilainaa...





Kuuntelen taustalta, kun Kalle Haatanen radiossa haastattelee Anna Kontulaa, joka on kirjoittanut kirjan luokista. Siis yhteiskuntaluokista. Kansanedustaja ja valtiotieteen tohtori Anna Kontula on yhteiskuntakriittinen, ja olenpa siis minäkin, mutta en minä enää tämän alkulauseen jälkeen viitsi. 

Tai. Olkoon. Tämä vielä. Eläköidyttyäni tunnen kyllä siirtyneeni jonkinmoisesta keskiluokasta eliittiin. Teen just sitä, mitä haluan. 
Valintoja olen toki joutunut tekemään. Olen valinnut tämän mökkiläisyyden ja kissan ja niinpä pysyn paikoillani. Käytän olan takaa hyväkseni Paraisten kirjaston suomenkielistä tarjontaa, jota ei kovin moni minun lisäkseni tunnu käyttävän. Kissa rajoittaa tietenkin elämääni. Juuri äsken se pyöri rinnuksillani, enkä pystynyt sen vatsan alta näkemään kirjoittamaani. Mutta en valita. Itse olen valinnut.





Tämän jutun sisältö muuttui täydellisesti suunnittelemastani kirjoitettuani otsikon. Muutin vielä otsikonkin. Tämä viikko on ollut täynnä kaikenlaisia pikkujuttuja, iloja ja harmeja, mutta mitäpä niistä, oikeastaan.

Ei minulla ole yhtään ainoaa kuvaakaan. Löytyisköhän puhelimesta joku käyttämätön kissakuva? Ja jos olisimme nyt somessa, tähän paikkaan tulisi hymiö.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti