Powered By Blogger

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tuuli repii lehtiä puista


                                                    Syysastereita

Maassa on nyt lehtiä enemmän kuin puussa. 
Katselin pihalta meren pintaa. Vesi oli mustaa, ja pinta aivan tyyni. Kun nyt katselen sitä, väri on vaihtunut hopeaksi. Taitaa pientä väräjöimistä olla menossa. Missään nimessä ei tuule. Metsässä ei liikahda lehtikään.
Kannoin juuri terassilta kesäkalusteet varastoon.
Ilmassa on selvästi haikeutta.
Kissani Inkeri lähti aamusella omille teilleen. Äsken se palasi takaisin. Se asettui sohvan selkänojalle ja käänsi minulle selkänsä. Olin varannut sohvannurkan itselleni. Mirri kaipasi selvästi yksityisyyttä. Sitten suljin radion ja rupesin kirjoittamaan. Inkku nousi ja kääntyi. Se lähestyi määrätietoisesti ja katsoi minua suoraan silmiin. Vaihdoin kuuliaisesti vähän asentoa. Nyt kissuli makaa vasemmalla käsivarrellani. Takapuoli on sydämen päällä, suunnilleen, ja kaula kyynärpäällä. Aluksi ison kirjaimen kirjoittaminen häiritsi sitä selvästi. Nyt ei enää.
Olen viettänyt tuntikausia tämän blogin parissa. Joitakin muutoksia olen onnistunut tekemään. Pari vanhentunutta tietoa osasin poistaa. Katsotaan nyt, kuinka akan käy. Tämä teksti on koe: osaanko ollenkaan.
Pääni on kuin ampiaispesä. Pari viimeistä tuntia on mennyt kuvia ihmetellessä. Eipä ollutkaan kuvien lisääminen niin helppoa kuin luulin ja olin muistavinani. Luultavasti en vain osaa.





Vielä ei ole pakkasherra näyttäytynyt Mäkituvassa, ei edes halla. Niinpä kukkiakin on vielä näkyvissä. Pienenpieni pelakuu on lämpimänpunainen, mutta syysasterit ylempänä hehkuvat kylmyyttä. Luin eilen juttuja, joita olen kirjoittanut tasan vuosi sitten. Silloin oli takana jo viikon pakkasjakso, lokakuun alkupuolella.




Inkku on ruvennut selvästi ärsyyntymään kuvienotosta. Tästä kuvasta sen näkee.
Tällaista kokeilua siis tällä kertaa. Mahtaakohan juttu tulevaisuudessa luistaa yhtään paremmin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti