Powered By Blogger

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Takapihalla


Takapihalla ja vähän etupihallakin on aika monta epämääräistä kasaa. Niiden päälle on viritetty kevytpeitteitä. Osittain kysymys on maisemoinnista, osittain peitteiden alla on jotakin, jonka ei olisi väliksi kastua. Tänään raotin ensimmäistä peitettä pihasta lukien.



Aiemmin olin käynyt ostamassa Tokmannilta mattoveitsen. Tosin en ole varma, onko veitsi mattoveitsi, sillä sen nimi on näköjään katkoteräveitsi. Mattoa se kyllä leikkaa, ei siinä mitään.

Kun siis sitä peitettä kohotin, sen alta paljastui rakennusjätettä: muovimattoa, jotain muovimaton muinaista edeltäjää, seinäpahvia, kattopahvia, tapettia, lautaa ja sen semmoista. Semmoista, mikä oli jäänyt pihalle lojumaan remontin jälkeen.


Sitä korkkimaton halpisversiota muistan sanotun stragulaksi tai joksikin sen tapaiseksi. Millään guuglettamisella en ole saanut selville, mistä ihmeestä mahtoi olla kysymys. Sitä täällä mökillä oli, ja sitä käytettiin muuallakin, kun haluttiin selvitä halvalla. Jossain vaiheessa piti kauniit lautalattiat saada piiloon helposti vahingoittuvan materiaalin alle. Siskon piikkikorot tekivät maton pintaan kuoppia ja koloja, jotka pian muuttuivat mustareunaisiksi. Mutta ne piikkikorot oli pidettävä jalassa, silloin joskus 60-luvulla.

Tässä vaiheessa guugletin uudelleen, koska tuli mieleen, että se stragula saattoi olla jotain linoleumin tapaista. Ja kas: löysin jutun, jossa kerrottiin, että pula-aikana linoleumi korvattiin ns. Stragula-matolla. Tämä matto on siis olemassa muuallakin kuin minun mielikuvituksessani.



Rupesin leikkaamaan takakamarin stragulaa pieniksi palasiksi. Jäte menee pienempään tilaan, kun se on pienissä paloissa eikä summittaisena rullana, joka ei kunnolla pysy kasassakaan. Tunnin verran tässä puuhassa viihdyin. Tuli kuuma. Pääkin tuli kipeäksi. Niinpä siirryin sisätiloihin teoreettisiin hommiin tietokoneen äärelle.

Seuraavaksi, noissa pihahommissa, pitääkin ottaa esille saha ja sahapukki. Selkeintä on sahata ensin pois tieltä oksia ja lautoja, sitten matonkappaleetkin irtoavat helpommin jälkikäsittelyyn.

Jokaisen polttokelpoisen tikun, lämmönlähteen, otan talteen. Kyllä kissakin kiittää silloin, kun syyspuhurit alkavat ottaa mittaa meistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti