perjantai 17. helmikuuta 2017

Painonhallintaa ja emännänhallintaa





Tuolloin tällöin kirjoittelen jotakin kissastani Inkeristä, minkä satunnainenkin lukija on saattanut huomata. Kaikkia tosin eivät kissat kiinnosta. Tämä on vapaa maa, niin kuin tavataan sanoa. Voimme vapaasti valita kiinnostuksemme kohteen. Joku kiinnostuu vaikkapa urkumusiikista, mikä minun mielestäni on käsittämätöntä. Juuri äsken nappasin radion kiinni, kun Kare Eskola, joka muuten vaikuttaa sivistyneeltä mieheltä, luukutti täysillä urkuja ohjelmassaan. Minun mielestäni urkumusiikki on hirvittävää, suorastaan pelottavaa melskettä. Melua. Sielutonta sähellystä. Suljen radion ja välttelen urkukirkkoja ja pysyttelen näin suhteellisen tyytyväisenä elämääni. Kissani Inkeri hermostuu säkkipillin äänestä, ja suljen silloin välittömästi radion, vaikka minä kyllä kuuntelisin säkkipilliä ihan mielelläni. Sekin kohtaus Netflixin The Crown-sarjassa, jossa kruunusta luopunut Windsorin herttua soitti yksinään säkkipilliä maanpaossa Ranskassa. Kylmänsorttinen ja muutenkin kalamainen herttuatar oli silloin varmaan kiillottamassa juuveleitaan. Ei tukenut miestään, kun tämä olisi kaivannut lämmintä kättä ja semmoista. Minä en siitä akasta ole koskaan tykännyt. "Nainen ei voi koskaan olla liian rikas eikä liian laiha." No, hän pääsi historian lehdille. Minä en ole päässyt. En ole katkera. Windsorin herttuattaren oppien noudattamattomuus voi tietysti osaltaan selittää tätä unholaan jäämistä. 


                              Inkeri katselee the Crownia.

Tästä solahdankin liukkaasti kissani Inkerin painonhallintaohjelmaan. Joskus kesän korvilla päättelin, että Inkku on liian laiha. Rupesin ostamaan sille vain penturuokaa, joka sisältää paljon rasvaa ja on luullakseni muutenkin kovin maukasta. Inkeri alistui ruokavaliomuutokseen helponlaisesti. Mustin ja Mirrin laaturuoat se jätti yleensä syömättä, Friskies Junior sen sijaan maistui. 


                              Inkerin iltajumppaa

Joitakin viikkoja sitten päättelin, että nyt on aika palata aikuisen kissan ruokaan. Kissa näytti hyvinvoivalta ja pulskistuneeltakin. Päivät kuluivat, ja rupesin ihmettelemään, kun ruokakupit ovat täynnä aina vaan. En niinkään epäillyt mitään taikaa, jolla kissa täyttäisi kuppinsa säästääksen köyhän ja tukevan emäntänsä kukkaroa. Tarkkailin tilannetta ja totta se oli: Inksu boikotoi tarjoamaani ruokaa. Se söi päivittäin muutaman raksun, mutta siihen se sitten jäi. Joskus viime viikolla tai jotain huomasin järkytyksekseni, että rakas kissani Inkeri oli laihtunut entiselleen. Kauhu täytti minut. Olinko näännyttämässä elämäntoveriani nälkään? Näin sen katseessa tyyntä alistumista osaansa. Mitäpä Inkerillä siihen  olisi sanomista, jos sen syvästi rakastama emäntä halusi kiduttaa läheisintä ystäväänsä. 



Sydämeni räytyi katumuksesta. Toissapäivänä kiiruhdin kauppaan ja ostin Inkulle sen lempipenturuokaa. 
Kissa syö jälleen.  
Mäkituvassa kaikki hyvin.



                             Ihmettelen, miten Inkeri pystyy kiinnittämään langan kaapin seinämään.                                                                                                                                                                                                      
                  

8 kommenttia:

  1. Tankotanssija, joogamestari (kuvien mukaan) Inkku on linssin edessä sopivassa painossa. Nauttimalla penturuokaa hän haluaa olla edelleen pentu. 10v. kuluttua saat arvokkaan aikuisen kissaneidon joka ei halua kuunnella minkäänlaista musaa, ehkä suihkussa laulamista.

    VastaaPoista
  2. Tankotanssija mullekin tuli mieleen. Joogaliikkeetkin sujuvat hienosti: ensin liike ja sitten vastaliike.

    VastaaPoista
  3. Oih! Inkun iki-ihana naurukuva on taas näkösällä. Siitä tulee nin hyvä mieli, ihan hymyä suupieleen.
    Kissat syö mitä syö, joskus ei mitään ja joskus vain parhaat palat päältä.

    VastaaPoista
  4. Totta. Ja kun on tarpeeksi kova nälkä, kehnompikin ruoka maistuu,

    VastaaPoista
  5. Tulin vaan kertomaan, että jatka vaan tarinoita Inkeristä. Mieluisia ovat! Niin kuin muutkin juttusi.
    Terveisin: "toinen akka ja kissa"

    VastaaPoista
  6. Liisa, kerro vaan lisää Inkeristä ja mitä hän syö ja mitä ei syö ja kaikkea muutakin, mitä hän puuhailee ja tuumailee! Kissojen ruoka-asiat ovat hyvin kiehtovia, sanoo nimimerkki "kokemusta on" :) Ja ihan vakavasti ottaen, oikea ravitsemus on kissoille tärkeää, ettei tulisi munuaisvikoja, ihon hilseilyä tms. Olen hieman tutkinut netistä asiaa ja ymmärtänyt, että kissojen ravinnossa tulee olla paljon suurempi osuus proteiinia kuin esim. koirien ja myös eläinperäinen rasva on kissoille tärkeää. Hyvälaatuisessa kissan kuivaruoassa on proteiinia 30% ja rasvaa 15-20%. Meidän Pörrö-olento syö Mustin ja Mirrin kuivaruokaa, jossa nuo prosentit. Lisäksi hän syö raakoja suolattomia broilerinsuikaleita ja raakaa sulatettua pakastekalaa (alaskanseitä, se on kuulemma kissoille hyväksi) muutaman päivän kerrallaan vuorotellen, joskus raakoja kokonaisia muikkuja. Lisäksi joskus hän syö Mustista ja Mirristä saatavia pakastettuja broilerinsydämiä, niissä on kissoille tärkeää tauriinia, mutta sitä on myös hyvälaatuisissa kuivaruoissa. Ne broilerinsydämet pitää hänelle saksilla pikkoa ja sittenkään hän ei syö niitä itse lautaselta, vaan vain ihmisen kämmeneltä. Muutenkin hän tykkää, että ihminen kykkii polvillaan hänen vieressä lattialla hänen ruokapaikan edessä ja tarjoilee hänelle lautaselta ruokapaloja suoraan suuhun, hän tykkää siis syödä ihmisen kämmeneltä :) Aikaisemmin hän söi joskus mielellään myös esim. raakoja suolattomia porsaanlihasuikaleita, mutta viime aikoina hän on nyrpistellyt nenäänsä sekä porsaan- että naudanlihalle. Tunnen yhden tyttökissan, joka elää vain sisäkissana, ja on vuosia syönyt ainoastaan kuivaruokaa ja pakasteseitä ja juonut piimää. Siinä hänen ruokavalio. Periaatteessa kissan ei tarvitse syödä välttämättä muuta kuin kuivaruokaa, koska hyvälaatuisessa kuivaruoassa on kaikki kissan tarvitsemat ravintoaineet, mutta varsinkin jos syö vain kuivaruokaa, pitää juoda riittävästi vettä, ja lisäksi voi antaa tietysti laktoositonta maitoa / kermaa / piimää tms. Paljon liikkuvalle kissalle, kuten Inkeri, kermatilkka on ihan paikallaan muutaman kerran viikossa. Mutta sen pitää olla laktoositonta. Meidän Pörrö-olento on leikattu, kohta 3-v kollikissa, joka ulkoilee niin paljon kuin haluaa, ja nukkuu sisällä niin paljon kuin nukuttaa :) eikä painoa ole tullut yhtään liikaa, vaikka saakin kermaa monta kertaa viikossa noiden edellä mainittujen sapuskojen lisäksi :) Lisäksi hän tykkää syödä silloin tällöin nokareen Keiju-margariinia, siinä on Omega-rasvoja, jotka kissalle myös hyviä. Usein jos hän huomaa avonaisen Keiju- tai Oivariini-rasian keittiön työpöydällä, hän hyppää sinne ja nuolee rasiasta suoraan. Silloin minä vaan otan veitsellä kunnon nokareen hänen nuolemasta kohdasta ja annan sen hänelle hänen omalle ruokapaikalle. Että hän hyppää itse nuolemaan margariinirasiasta, on sen merkki, että olla muistettu antaa. Mukavia kevättalven päiviä Sinulle ja Inkulle ja hyvää ruokahalua! t. Eevaliisa

    VastaaPoista
  7. Pörrö-olennon ruokavalio on todella monipuolinen. Inksu on siitä asti, kun tuli pentuna mulle, ollut aika kranttu. Alusta asti se on syönyt vain kuivamuonaa. En tiedä, olisiko emon huushollissa tottunut syömään askeettisesti. On yksi ruoka, joka on sille ylitse muiden: palvikinkku. Minulla on sitä harvoin, mutta Inkku säntää heti paikalle, kun haistaa aromit. Syöttäisinhän minä sitä sille vaikka joka päivä, mutta se suola. Saiskohan jostain suolatonta palvikinkkua? Ensi kesänä pitäisi ehdottomasti kokeilla kalansavustuspöntössä kasleria tai jotain sellaista ja jättää suola pois. Eläinlääkäri sanoi mulle tuon saman, jonka sinäkin: kuivaruoassa on kaikki sama kuin märkäruoassakin, ainoastaan vesi puuttuu. Inkeri juo paljon, siis kissaksi paljon. Moni märkäruoan syöjä ei tunnu juovan koskaan. Inkulla on oma vesikuppi, mutta mieluiten se juo ämpäristä. Mulla on näin talvisaikaan ämpäreitä pitkin lattioita. Ihmisten ämpäreissä on kannet, kissan ämpäreissä ei. Kissan ämpäristä otan myös pesuvedet. Sinulla on ihanan mutkaton suhtautuminen kissan elämiseen ja olemiseen. Hienoa. Mukavaa kevääntuloa ja tulevia talviloman päiviä teillekin. Muistetaan toisiamme!

    VastaaPoista