Akallahan on korvaamattomana apulaisena mäkitupalaispuuhissa sähkösaha. Kävipä kuitenkin niin, että terä jostain syystä muuttui niin tylsäksi, ettei sillä sahannut akkakaan. Savu nousi vain taiteellisina kiehkuroina, kun sillä yritti jyystää koivua poikki.
Ankeaksi muuttuisi akan ja kissan elämä vaativissa olosuhteissa, jos meillä ei olisi apunamme sukulaisia, ystäviä ja kylänmiehiä. Sukulainen esimerkiksi leipoo niin hyvää pullaa, että ystävä tulee sen houkuttelemana paikalle ja tekee samalla yhtä sun toista.Kylänmies taas hommaa akalle yhteismaalta kaadettua puuta. Ja sahaa ne pölkyiksi.
Viime viikolla Inkerin kummi sai tarpeekseen akan jahkailemisesta sen sähkösahan kanssa ja ilmaantui paikalle mukanaan uusi terä. Kävi kuitenkin ilmi, että Kaajan Koneliike oli myynyt vääränpituisen terän, joten Inkerin kummi kokosi sahankappaleet tomaattilaatikkoon ja lähti takaisin Kaajan Koneliikkeeseen. Tänään sitten seurasi uusi yritys. Terän vaihtaminen sujui kuin tanssi.
Omanlaistaan tanssia kumminsa puuhaillessa sahan kanssa esitti kissa Inkeri. Se vaani ja hyökkäili pusikossa, kunnes parin sukelluksen jälkeen sillä oli leukojensa välissä jotakin harmaata. Seurasi muutamia kuvottavan makaabereja akrobaattisia tanssiliikkeitä. Sitten saimme seurata leukojen tehokkaita liikkeitä sekä irvokasta huultennuolemista. Eikä tässä vielä kaikki. Ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, oli elukalla toinen uhri suussaan. Toinen näytös kulki ensimmäisen kanssa identtisenä. Pikkukulta Inkeri söi uhreiltaan vain päät; päättömät ruumiit lojuvat nyt pihalla. Inkeri oli valmis vetäytymään sisätiloihin, kun alkoi hiljakseen sadella vettäkin. Kuvaavaa Inkerin ja akan suhteelle lienee se, että Inkeri halusi tulla ikkunasta sisälle. Ja kun Inkeri jotain haluaa, niin myös tapahtuu. Akka juosta hölkötti sisälle avaamaan pikkukullalle ikkunan tulla sisälle. Kissa jäi lepäilemään, ihmiset jatkoivat töitä. Pieni sade ei sotien jälkeen syntyneitä estä tekemästä velvollisuuksiaan.
Tarkkaavainen lukija huomaa yllä sahan öljysäiliön korkin, joka viime syksynä syntyi calvados-pullon korkista. Hiiret arvostivat talven aikana korkin aromeja ja tekivät sen, minkä hiirten on tehtävä: nakersivat korkista hyvän osan suuhunsa. Uutta korkkia ei saa. Saha on liian vanhaa mallia. Muka.
Saha toimi tavattoman tehokkaasti. Kummin aiemmin keväällä (käsisahalla) kaatama koivu muuttui pätkiksi tuota pikaa. Sitten siistittiin kataja, joka on riiputtanut katkenneita oksiaan talvesta 2010 saakka. Seuraavaksi siirryttiin rajan pintaan, toiselle puolelle tonttia, missä yksi puu oli kaatunut naapurin puolelle. Olin sitä jo pariin otteeseen sahaillut, mutta voimat olivat loppuneet kesken. Nyt oli sähkösaha niin hyvässä kunnossa, että sitä käytti mieskin. Ja vielä saatiin pätkiksi järeänpuoleinen kuusenrunko, jonka Tapani-myrsky oli aikoinaan kaatanut.
Tällä välin sade oli yltynyt melkoiseen voimaan, ja tuuli puhalsi puuskissa melkoisia lukemia. Totesimme, että oli oikea kaatosade, mikä sopi oikein hyvin senhetkiseen toimenkuvaamme. Kissa oli pysynyt viisaasti sisällä. Noudatimme esimerkkiä, siirryimme sisätiloihin. Oli aika työmiesten ansaita palkkansa pitsan muodossa. Toiseen pitsaan tuli kylmäsavulohta, toiseen peuranpaistia. Kylmäsavulohi meni siinä pitsantäytteenä täysin hukkaan, mautonta oli. Peuranpaisti sen sijaan on hyvää pitsassakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti