Pyörteissä

Nyt ovat asiat - tuota.  Jos sanon huonosti, niin se kuulostaa ikävän pessimistiseltä. Sanotaan, että olemme viettäneet aktiivista elämää. Kissa Inkeri on luotu liikkuvaksi, aktiivisuus sopii sille oikein hyvin. Akka on sen sijaan luotu pirtin vartijaksi. Pirtin vartioimiseen luen kuuluvaksi lukemisen, pirtin lämmittämisen, ruoan laittamisen, lukemisen, bloggaamisen, muunkinlaisen kirjoittamisen, lukemisen, kameran räpläilyn, netissä roikkumisen, radion kuuntelemisen, virkkaamisen. Joko mainitsin lukemisen? Pirtin siivoaminen ja tiskaaminen, siis astioiden tiskaaminen, ovat siinä ja siinä. Joskus niihinkin täytyy sortua, muuten paha omatunto alkaa haitata olennaisempiin asioihin keskittymistä.

Viime aikoina on ollut turhan paljon houkutuksia, jotka ovat matkaansaattaneet akan tontilta avaraan maailmaan. Akkahan sortui kuntosalilla käymiseen. Ei käyty ennen kuntosalilla. Riitti kun sahasi ja pilkkoi puut ja kantoi ne sisään, kantoi veden, pesi pyykin ja virutti sen avannossa, polki pyörällä hakemaan kaupasta kahvin ja sokerin, (paitsi meijeritilipäivinä, jolloin ukko lähti traktorilla käymään kirkolla) huolehti ruoan ukon ja mukuloitten suuhun, tiskasi, siivosi, lypsi lehmät, loi sonnat pois navetasta muun muassa. Nyt siis ajaa autolla suorituspaikalle, sitten polkee 20 minuuttia pyörää, joka pysyy paikallaan, soutaa venettä, joka pysyy paikallaan, juoksee alustalla, joka pyörii paikallaan, nostaa,  työntää, vetää erilaisia laitteita, joista ei ole mitään hyötyä. Tämmöiseen on siis akka alentunut, ikään kuin ei olisi omassa pihassa tarpeeksi tekemistä.
Ihmemaassa kun asumme, löytyi veräjän takaa tänään tämmöinen kasa.

Ennen kuin nämä työnnetään pesään, tarvitaan yhtä sun toista, tärkeimpänä mainittakoon saha ja kirves. Kirves on täysin akkakäyttöinen. Siinä touhussa saavat akan allit kyytiä. Sahoja on kahdenlaisia. Toisia käyttää akka, toista mallia sähkö. Sähköversioinen saha on huonossa kunnossa, terä on aivan tylsä. Pokasahoillakaan ei ole akka viime aikoina saanut mainittavia aikaan. Nyt saattaa olla toivoa, että sähkösaha kuntoutuu toimivaksi.  Akan kuntoutumisesta en sitten tiedä.

Paitsi kuntosalilla akka on juossut kaupungissa. Käytän nyt kuvaannollista kieltä. Varsinaisestihan akka ei ole juossut, vaan kuntosali-ideologian mukaisesti ajanut autolla. Kaupassa on pitänyt käydä useaan kertaan, samoin suuhygienistillä, palauttaa kyynärsauvat kunnallissairaalan apuvälinelainaamoon, ja tänään akka suuntaa vielä kuuntelemaan esitystä, josta selvinnee terveellisen ravinnon salaisuus. Toivottavasti ravitsemusterapeutti ymmärtää sisällyttää esitykseensä myös kissan tarpeet.

Tässä on monta asiaa yli akan normaaliaktiivisuuden tason.

Jos nyt siirtyisin pohtimaan asiaa juurta jaksain ja filosofisesti: Paljonko aktiviteettia ja liikettä tarvitsee yksi akka, noin optimaalista tasoa ajatellen? Kysyn ja vastaan itse: normaali akka ei normaalisti liikoja aktiviteetteja vaadi. Jos muistaa sen, että leipä ei juokse laiskan akan suuhun, eikä hiiri juokse laiskan kissan suuhun, ei paljon muuta tarvitsekaan muistaa.

Paitsi, että eläkkeellä olevan akan suuhun leipä kyllä juoksee.